ETUSIVU » BLOG » HANKIA RIKKOMATTA

HANKIA RIKKOMATTA

Mikä tekee talvilenkeistä niin hyvin rauhaa tuottavat ja nautintoa täydet? Jalkojen alta kuuluvat äänet, raikas pakkasilma, vaaleanpunaisiksi pikku hiljaa tulevat posket ja luonto. Kun kesällä voi päästä kävelemällä ties kuinka syvälle metsään, talvella valmiilla poluilla on enemmän suosiota: harvat haluavat kostuttaa jalkansa isossa lumihangessa ja yrittää kävellä, kun kävelyä estää kaunis valkoinen alusta vetäen jalat ainakin polvia myöten sisäänsä. Suksetkaan eivät kelpaa kulkuvälineeksi, kun puhutaan lumihangessa siirtymisestä, mutta lumikengät kyllä toimivat.

Kun Kävely Tuntuu Liian Vaikealta

Kun Kävely Tuntuu Liian Vaikealta

Lumikenkiä saa tänä päivänä melkein mistä tahansa urheiluliikkeestä. Ne tehdään muovista, niissä on erilaisia kiinnitystapoja ja jokainen valmistaja yrittää erottua muiden joukosta jollain omalla erikoisella pointillaan. Lumikenkäilyn periaate pysyy kuitenkin jo tuhansia vuosia samana: ihmisen paino jakautuu tämän jalkapohjaa isommalle pinta-alalle ja näin ihminen pystyy pysymään lumikerroksen päällä uppomatta alas. Tietysti, mitä tiheämpi lumi, sitä paremmin pysytään sen pinnalla, mutta keskipehmeä hanki näyttää lumikenkien vaikutuksen parhaillaan: kun tavallisilla kengillä ollaan pian alas, lumikenkäilijä katsoo hankeen uponnutta kaveria ainakin puolen metrin korkeudelta.

Lumikengät laitetaan jalkaan tavallisten jalkineiden kanssa, joten ei ole mitään ongelmaa ottaa ne mukaan retkelle ja kävellä metsälle asti omilla kengillä, minkä jälkeen laittaa lisäksi lumikengät jalkaan ja jatkaa matkaa. Kantaminen ei myöskään ole raskasta: nykyaikaisilla lumikengillä on yleensä painoa vain vajaat pari kiloa. Lumikenkien valinnassa täytyy kiinnittää huomiota käyttäjän painorajoituksiin ja muistaa lisätä omaan painoon vaatetus, varusteet ja selkäreppu, koska useimmiten lumikenkäilyretket pitävät sisällään myös makkaroiden paistoa nuotiolla keskellä metsää ja kuumaa teetä termosastiassa paikalle asti kannettuna. Kaikki varustus voi painaa jopa 30 kiloa, jotka voivat pilata koko retken, kun lumikenkien tulevan käyttäjän massa on arvioitu väärin.

Ideoita Historiasta

On kaikille selvä, että välillä uudet asiat ovat hyvin unohdettuja vanhoja keksintöjä. Muinaisaikoina leveyspiireillämme on asunut erittäin kekseliästä porukkaa ja näin sen pitikin olla: melkein puolet ajasta on pakkasta ja lunta maassa, ja tällaisissa olosuhteissa selviytyminen on ollut raskaampaa kuin esimerkiksi Italiassa. Elämän perustarpeiden tyydyttäminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin lenkki kesämetsässä, vaan ihmiset joutuivat tekemään kymmeniä kilometrejä pitkiä retkiä saadakseen metsästä tai vesistöstä saalista koko perheen syötäväksi tai puita uunissa poltettavaksi. Ei ole mikään ihme, että lumikenkiä alettiin käyttää suunnilleen samaan aikaan kuin pyörää: esi-isämme osasivat käyttää maalaisjärkeään hyviin keksintöihin ja lumikengät ovat vain yksi tuhansista.

Ideoita Historiasta

Nykyaikana Esi-isien Tapaan

Lumikenkäily nykyisessä muodossaan eli harrastuksen merkeissä on lähtenyt keräämään suosiota vasta 1990-luvulla, jolloin Suomen Latu -yhdistys seikkailu-urheilijan Dominick Arduinin kanssa toivat lajin Suomeen Ranskasta. Sieltä tuli myös välineitä ja lumikenkäilyperiaatteita, ja ennen vuosituhannen vaihdetta Suomeen rekisteröitiin ensimmäinen lajia edustava yhdistys nimeltään Suomen Lumikenkäilijät. Tänä päivänä laji on suosittu koko perheen harrastus, koska jokainen, joka osaa kävellä omin jaloin, osaa kävellä myös lumikengillä. Harrastusta ei tarvitse aloittaa missään niin kutsutussa ammattilaisseurassa, vaan riittää kun käy yhden kerran oppaan luona jos siltä tuntuu – tai ostaa vaan lumikengät koko perheelle ja lähtee seikkailemaan. Lumikenkäily ei ole mikään vaarallinen extreme-urheilulaji, jonka harrastaminen pitää aloittaa tarkan valvonnan alla, vaan yksi monesta vaihtoehdosta retkeillä ja viettää aikaa luonnossa – perheen, kavereiden ja omien ajatusten kanssa. Lisäksi lumikenkäily on hyvin nivelystävällinen laji, joka samalla kohottaa kuntoa jopa kaksi kertaa kävelyä tehokkaammin, kun jaksaa panostaa oikeasti vaikeiden metsien tutkimiseen ja haluaa saada harrastuksesta enemmän irti kuin uusia kuvia omaan Instagramiin.

Comments are closed.