ETUSIVU » BLOG » JÄÄLLÄ VOI KULKEA MYÖS PYSTYSUORAAN

JÄÄLLÄ VOI KULKEA MYÖS PYSTYSUORAAN

Kalliokiipeily on suosittu laji, jota voi kokeilla melkein missä tahansa kaupungissa – joko ulkona siihen tarkoitetuissa paikoissa tai urheilutaloissa ja -keskuksissa, joihin on rakennettu kiipeilyseinä: yleensä noin 20 metriä korkea, kalliolta näyttäväksi viimeistelty. Seinään on kiinnitetty erivärisiä kiipeilyotteita, ja useimmiten väri tarkoittaa tiettyä radan vaikeutta eli vihreiden otteiden käyttö voi tarkoittaa helpompaa rataa ja mustat otteet voivat olla vaikeimman radan merkki. Niitä tietysti voi käyttää kaikkia sekaisinkin, mutta alkuperäinen periaate on se, että samaan seinään saadaan mahtumaan useampi kiipeilyn vaikeusaste. Vaikeusaste riippuu suoraan sekä otteiden etäisyydestä toisistaan että niiden muodosta, ja vaikeammat radat muistuttavat luonnollista kalliota paljon enemmän kuin aloittelijareitit.

JÄÄLLÄ VOI KULKEA MYÖS PYSTYSUORAAN

Luonnossa kalliokiipeily on periaatteeltaan samanlainen erona vain varmistamisen nyanssit: urheilukeskuksissa ne ovat valmiiksi tehtyjä ja luonnossa niistä huolehtii kiipeilijä itse. Se kiipeilystä. On se kivaa ja hauskaa ja pitää muistaa käyttää jalkoja enemmän kuin käsiä, mutta mitä silloin kun se käy riittävän tylsäksi harrastajalle, jolla ei ole himoa tulla lajin ammattiurheilijaksi eikä aikaa matkustaa pitkin Suomen kallioreittejä ja samalla halutaan enemmän adrenaliinia irti?

Talvella, Ulkona Ja Adrenaliinia Täynnä

Jääkiipeily on vanhasta ja tutusta kalliokiipeilystä kehittynyt urheilulaji, jonka periaate on sama: kiipeillään pitkin pystysuoria tasoja ottamalla kiinni siitä, mistä keksii. Jääkiipeilyä voi harrastaa sekä siihen tarkoitetuilla radoilla, joita ei ole kuin muutama, tai luonnollisilla jääseinämillä, joita ovat esimerkiksi jäätyneet vesiputoukset. On olemassa sellainenkin kiipeilylaji, jota kutsutaan mix-kiipeilyksi: siinä kiipeillään osin jäätyneitä kallioita pitkin eli kyseessä on sekä jää- että kalliokiipeily samaan aikaan. Mix-kiipeilyssä on kuitenkin jääkiipeilyn varustus, ja se poikkeaa kalliokiipeilyn varustuksesta merkittävästi. Kaksi merkittävintä eroa ovat kiipeilykengät ja käsiosuus: jääkiipeilijällä on jalassaan jääraudat tai toisin sanottuna piikkikengät, joiden rautapiikit ovat pari senttimeriä pitkät ja kengän kärjessä olevat piikit ovat suunnattu melkein suoraan eli niin, että ne voidaan lyödä kunnolla kiinni jäähän. Mix-kiipeilyssä niiden käyttö tekee lajin hyvin mielenkiintoiseksi, sillä jääraudat eivät ole suunniteltuja kalliopintaan eivätkä järjestä kiipeilijälle niin tärkeää kitkaa. Toinen merkittävä ero eli käsipuolen ero on se, että jääkiipeilijän kädet eivät ole hänen kiinniottoväline, vaan kummassakin kädessä kulkee jäähakku, jolla voidaan sekä hakata epäluotettavalta vaikuttava jää pois ja saada hyvä ote kovasta jäämassasta että lyödä hakoja kallion halkeamiin.

Talvella, Ulkona Ja Adrenaliinia Täynnä

Turvallisesti Ottaen

Varmistus ja varmistaja ovat kiipeilyn a ja å. On olemassa automaattilaitteita, joiden avulla kiipeilijä voi harrastaa lajia yksin, mutta etenkin jääkiipeilyssä, joka usein tapahtuu autiomaisemmilla alueilla, kannattaa olla kaveri mukana. Kun kyse on extreme-lajeista, varustus alkaa turvallisuuden takaajista ja jääkiipeilyn tapauksessa niitä ovat hyvät varmistusköydet ja -laitteet sekä jääraudat. Hakuistakaan ei kannata lähteä kovasti tinkimään, koska niiden terät voivat rikkoutua kallioon niitä käytettäessä mix-kiipeilyssä, ja huonosti suunniteltu tai testattu kiinalainen jäähakku voi tuottaa toivottomia seurauksia. On olemassa useita urheilulajeja, jotka voi aloittaa ilman ohjaajaa tai valmennusta, mutta jääkiipeilyssä asia ei mene ihan näin: kannattaa hakeutua ammattilaisurheilijoiden treenattavaksi välttyäkseen ikäviltä tietämättömyysvammoilta ja panostaa turvallisuuteen mieluummin liian paljon, kuin liian vähän.

Suomessa jääkiipeilyä voi harrastaa koko maassa Helsingistä Rukaan, tosin jälkimmäisenä mainittu tarjoaa erinomaisia talviaktiviteetteja muutenkin kuin kiipeilyyn liittyen. Jääkiipeilyn kokeiluun ei tarvita kokemusta kalliokiipeilystä eikä mistään muusta, vaan ensimmäiseksi kerraksi riittää kun on normaali kunto, hyvä mieli, positiivinen asenne ja halu oppia uutta. Siitä se harrastus lopuksi kehittyy.

Comments are closed.